Aurinkoinen keskiviikko, flamingopaltsuja, sats elixia ja heiluvat hampaat

Tämä on järjestyksessä kolmas blogipostaukseni. Ensimmäistä jaeskeltiin pitkin facebookia järjettömiä määriä, olen kiitollisen otettu saamastani huomiosta, ja häkeltynyt positiivisen palautteen määrästä. Oikeasti.

Yksi hauskimmista palautteista muuten tulee eräältä nimeltämainitsemattomalta kanssabloggaajalta, joka luonnehti ensimmäistä postaustani: ”mukavasti todellisuuspakoista” ja tarkensi: ”…normaalit fitnessblogit on sellaista pupuilua nii toi on kivan verbaalisesti vino että eka ei tiedä onko jossain progebiisin sanoituksissa mut sitten on kuitenkin että aah joo”. Koen onnistuneeni.

Ulos!
Ulos!
Breakfast of champions
Breakfast of champions

Edellinen postaus kertoi surkeasta päivästä, kerrotaan nyt vähintään kohtalaisesti onnistuneesta. Jännittävä tarina alkaa yllättävästä aamupalasta, joka yllättäen piti sisällään saman, mitä se on pitänyt viimeiset enedesmuistakuinkamonta päivää, mutta koska eilisiltaisen postauksen jälkeinen kauppareissukin meni pitkin vituroita, jouduin korvaamaan raejuuston rahkalla. Eikä ollut vaadittua kahta ananasrengasta. Söin siis puuroa, mehukeittoa, rahkaa, ja heraa. Ja mustaa, mustaa kahvia. Useamman kupin.

Tää ei kuulu oikeesti mun ruokavalioon… ”hups”.

Aamiaisen jälkeen soitin muutaman puhelun, ja niiden positiivisvivahteisen sisällön siivittämänä tanssahtelin Robinin (oikeesti) tahtiin linja-autoon, josta myöhästyminenkään ei saanut minua hukkaamaan tavoittamaani voittajafiilistä. Pikku paltsu, ruokaa, kierros Jumbossa, josta mukaan tarttui uudet salitossut, vanhat kun ovat jo sen näköiset, että niillä on käyty kaikki haasteet Gettysburgin taistelusta kolmanteen maailmansotaan, ja nyt siirrän ne kaapin pohjalle pahan päivän varalle, tai luovutan historiallisena artefaktina museoviranomaisille. En ole vielä päättänyt.

Vuorokauden uusi tuttavuus, Flamingon Sats Elixia, häikäisi siisteydellään ja kliinisyydellään. Ehkä minussa asuu sellainen nuhjuisien voimaluolien kasvatti, etten oikein tunne kuuluvani ympäristöön, josta saisi enää jupikkaamman lisäämällä hovimestarin, viskibaarin ja kokoomuksen vaaliteltan. Ettekä muuten edes usko kuinka monta juoksumattoa voi mahtua niinkin pienelle salille, vaikkei se edes ole kovin pieni, enkä usko minäkään, koska sormet ei riittäneet laskemaan enkä ollut niin rohkea tässä viitteellisesti uudessa ympäristössäni, että olisin uskaltanut ruveta siellä kuvaamaan kuin mikäkin japanilainen turisti. Mattojen ja muiden aerobisten käikäleiden määrä jääköön siis teidän mielikuvituksenne varaan. Tai uteliaisuutenne, jos haluatte mennä katsomaan.

Takahartia-selkä-hauisvääntöä siis, mitä eilen piti tehdä, mutten tehnyt koska v*tutti, ja jos harjoittelua voisi antaa im-pistoksina, sen saisi menemään ehkä vielä tarkemmin kohdelihaksiin, niin hyvän fiiliksen jätti tämä jumppa. Kutosia, kaseja ja kepeitä kaksitoistaisia pienimmille osa-alueille; selkämave, ylätalja, kulmasoutu vipuvarsikoneella, takaolkapäävipareita ja hauiskääntöjä. Venytystä ja sitten vielä palauttavat virvokkeet loistavan treeniseurani, Trainereiden Trainerin, Puustisen Teron kanssa. Siinä teille voittoa!

Onnellinen mies hampaat miten sattuu.
Onnellinen mies hampaat miten sattuu.

Tässä välissä kuulin jotain mikä sai hetkeksi silmäkulmat kosteiksi. Rakas poikanihan on melkotavalla meneväinen persoona, eikä se, että tämä leikkien päätteeksi on hampaat kierossa, ole sinänsä mikään uusi juttu. Tämänkertainen vaan oli sisällöltään sellainen, ettei se saanut verenpainetta nousemaan tk-päivystyksen jonojen kautta, vaan sen havainnon, että tämä pieni kaveri ei ole enää ihan kauhean pieni. Ne hampaat kuulemma lähtee siinävaiheessa kun niiden tilalle rupeaa kasvamaan rautahampaat. :’) Mun pieni iso poika.

Tuomas, Minde ja Artsi ja törkeen tärkee palaveri.
Tuomas, Minde ja Artsi ja törkeen tärkee palaveri.

Illan viimeisen hitaan tarjosi bilteman ja motonetin jälkeen mielenkiintoisinta ”miesten ikeaa” luotsaava Arto, jonka kanssa palaveria 5min asiasta ja tunti 55min asian vierestä, ja sitten nenä kohti illan päätepysäkkiä, käsitteeksi muodostunutta Bar n:o 1:a, jonka oveen nojaan (tosin vain henkisesti, oikeasti istun tässä naputtelemassa tätä postausta) kolmeen asti. Mun elämä on niiiiiiiin jännittävää. :)

Loppusanoina haluan mainita, yksi mielenkiintoinen blogi, joka kannattaa laittaa seurantaan, on tuo eilen internetin sekametelieetteriin pulpahtanut T-row:n blogi.

Tässä kaikki tältäerää.
Hymyillään ku tavataan.
–T

2 vastausta artikkeliin ”Aurinkoinen keskiviikko, flamingopaltsuja, sats elixia ja heiluvat hampaat”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *