Jalkapäivä, aikataulut ja kontrastit.

Taas mä kirjoitan tätä. Voikohan tähän jäädä koukkuun, koska jos voi, mä todennäköisesti olen jäänyt jo. Mä olen melko addiktioherkkä persoona; punttisali, super mario, huulikiiltomehu (se Fun Light, maistuu ihan huulikiillolle), kebab, tupakkatuotteet ja adrenaliini. Todennäköisesti kuolen johonkin näistä edellämainituista suoraan tai välillisesti, ja toivon, ettei sen jonkin tarvitse välttämättä olla super mario.

tuomas_swagPuuro_2Tottakai, aamupuuro. Sillä mun päivä alkaa. Alkoi tää päivä, ja niin alkoi eilinenkin. Ennen mitään muuta toiminnallisuutta, tuo taivaallinen annos sekalaisia eripituisia hiilihydraatteja, tilkka öljyä, ripaus suolaa ja roppakaupalla rakkautta. Ja ehkä noin 2,5dl mehukeittoa jäähdyttämään ja tuomaan vähän makua. Mansikkaheraa ja mustaa kahvia, useampi kuppi, ja joo, ei sekasin. Tää aamiainen menee aika rutiinilla, kuten asioiden unohtelukin; tää on nyt järjestyksessä kolmas aamu ilman raejuustoa ja ananasrenkaita. Rahkakin meni ja loppui hemmetti. Nöyrryttävä on, ja kauppaan mentävä, ja arvatkaa, jos tunnen yhtään itseäni; ostan sieltä varmuudella n+1 artikkelia, kuten tiskiainetta ja patapataa ja suihkusaippuaa ja vaikka samperin pokemonkortteja, mutta mä en tuu muistamaan niitä ananasrenkaita ja sitä raejuustoa. Ne on nyt menetetty, muistijälki niistä on ikuisiksi ajoiksi pyyhitty, mun on ehkä parempi oman mielenterveyteni vuoksi luovuttaa ja todeta, että tän kaverin raejuustot ja ananasrenkaat on nyt syöty, se peli on pelattu. Shakki ja matti.

Tai sit viimeisenä oljenkortena laitan itelleni puheimeen herätysmuikkarin, jota torkutan siihen asti että ne tuotteet on ostoskorissa.

Kävin hauskan palaverin heti torstai-aamupäivästä Fincan edustuksen kanssa, pääasiallisena aiheena nuo vihatut ja rakastetut urheilujuomajauheiden sekoittamiseen tarkoitetut, salilla juomapulloina käytetyt shakerit. Sekundäärinen aihe oli (jälleen kerran) aikataulut, jotka on mulle käsittämättömyys. Tähän liittyy tarina, jonka ehkä jaan teille joskus, tai sitten en, mutta sanottakoon, että onnistunut asioiden aikatauluttaminen ja kalenterin käyttö ja seuraaminen on minulle yhtä vaikeaa kuin puujaloilla nuorallatanssiminen jurripäissään, päässä lasit, joiden linssien tilalle on vaihdettu kaleidoskoopit. Onneksi suurin osa kaikista sidosryhmistäni tietää, että vahvuusalueeni onkin jossain ihan muualla, ja kärsivällisesti kiukuttelee minulle kerta toisensa jälkeen aikataulujen käsiin räjähtämisestä, ollen kuitenkin tietoisesti laskeneet sen varaan, että niin todennäköisesti käy kuitenkin. Kiitos teille, Finca ja muut sidosryhmät. <3

Paltsun jälkeen tulin majapaikkaani valmistamaan ruokaa, ja tein tosimiesrisottoa. Tosimieheyttä siihen muuten varsin neitimäiseen menyyseen toi se pikantti yksityiskohta, että poltin riisit pohjaan, vaihteeksi. Voittajan hymy huulillani kaavin puolet risotosta kulhoon ja kulhon reenikassiin. Puolet tästä herkusta söin siinä samalla, kun napsuttelin läpi niitä parin päivän aikana kertynyttä n. 950 sähköpostiviestiä, joita ilman en tietäisi mm, että maksamalla järjetöntä ylihintaa L-Arginiinista – ja taivas yksin tietää mitä tämä mainostettu tuote sitten OIKEASTI sisältää – voin muuttua kuudessa viikossa Lazar Angeloviksi ilman, että minun tarvitsee treenata. Seems legit!

IMG_3739
180+ritsa. Nouseenousee!

IMG_3740Eilen siis oli jalkapäivä, enkä voi tänään kovin hyvin. Tunnetta on vaikea kuvailla; sattuu niin että ahdistaa, tuntuu että paikat repeää ja liikkuminen on kivuliasta, mutta silti on jollain sairaalla tavalla hyvä olo. Ne sellaiset sadomasokistit jotka lävistävät itseään lihakoukuilla ja ripustelevat roikkumaan paikkoihin, tietänevät suunnilleen mitä tarkoitan. Treeni meni hyvin perille, venuena tänään Gym Titanium Tuusulassa, treenikaverina pieni suuri T-Row. Ohjelmassa oli hackia, sj-mavea, polvenojennuksia, pohkeita ja vartalonkiertoja. Jalkaprässiäkin olisi kuulunut assortmenttiin, mutta ladattuani riittävästi lättyjä siihen paikalliseen prässiin totesin, etten uskalla mennä siihen enää kyytiin, koska työntäessäni se jalkojen alle tuleva levy nitisi ja antoi periksi varmaan 5 senttiä. Totesin, että tämäntyyppisellä kuntolaitteella on vaarallisen paljon potentiaalia niin halutessaan muuntautua joksikin varhaisrenessanssin aikaisen inkvisition käyttämäksi apparatukseksi, joka kolmen ja puolensadan kilon asemaenergiallaan varmasti saa minutkin tunnustamaan herraksi ja vapahtajaksi ihan kenet tahansa. Tein sitten vähän ylimääräisiä maastavetoja ja ojennuksia rauhoittaakseni treenipinnaamisesta minua soimaavaa omatuntoani, kuitenkin tyytyväisenä tekemääni ”safety first”-päätökseen ja siihen, että Suomessa vallitsee uskonnonvapaus.

Salilta kävikin tieni taas ovenkahvaan roikkumaan; siellä naulakoiden takana piilossa, onnellisena, tutisevine jalkoineni palanutta risottoa mutustaessani mietin, miten ihanaa toisaalta onkaan, että on kontrasteja; miten hyvältä kevät tuntuu taas tulevan talven jälkeen, miten hyvältä unet maistuu kahden tunnin junttaamisen ja päälle viiden tunnin seisomisen jälkeen, miten hyvältä seuraavan kerran jokin oikea ruoka maistuu palaneen kanarisoton jälkeen. Miten ihanalta oma 30-neliöinen yksiö Kuopion reunalla tuntuu parin viikon reissun jälkeen.

Se jälleennäkemisen riemu lasten kanssa tän ikuisuuden pituisen poissaolon jälkeen. <3
Kontrasteja. Ilman niitä kaikki olis vaan samaa harmaata mönjää.

Sentimentaalisin höpöhöpöperjantaiterveisin,
–T

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *