Mietin pitkään, miten aloittaisin tämän artikkelin, joka kuitenkin ensimmäisenä laatuaan tulee olemaan historiallinen. Ennenkuin leimaatte suuruudenhulluksi, avaan vielä sen verran, etten ole koko pitkän ja värikkään elämäni varrella koskaan blogannut. Sanallakaan. Siinä teille prologin prologi, seuraa prologi.

Olen Tuomas, tätä kirjoitettaessa 31-vuotias, melko hyvin bodaristereotyyppiin istuva henkilöhahmo; portsari ja personaltraineri, joka syö valtavasti, asuu salilla ja ottaa selfieitä. Päivittäin. Jotta voi katsoa, näyttääkö sitä nyt oikeasti yhtään isommalta kuin viime selfiessä. Tai sitä edellisessä. Tai sitä edellisessä. Tämän stereotyypin ulkopuolella olen 2 suloisen lyhyen ihmisen viikonloppuisi, it-alan yrittäjä ja propellihattu. Avaan tätä kokonaisuutta myöhemmissä postauksissa lisää sopivien aasinsiltojen rakentuessa.

Miksi kirjoitan tätä blogia? Hyvä kysymys, tässä vastaus. Valmentaudun, treenaan tavoitteellisesti, tähtäimessä kisat keväällä 2016. Tämä blogi olkoon kanavani jakaa tähän matkaan liittyviä fiiliksiä, treenijuttuja ja kokemuksia; ikkuna, josta pääset seuraamaan, millaista se on. En ajatellut tehdä tästä hyväfiilis-blogia, jossa kerrotaan vaan kuinka fantsua ja ihkua kaikki on, vaan ajattelin kertoa asioista as-is, viskata ne pöydälle ihan #nofilter. Haters gonna hate.

Mitä kirjoitan tänne sitten oikeasti? Yllättyneet hieraisevat silmiään, kun kerron, että aion puhua kuntosalista. Pökerryttävän jännittäväksi homma menee, kun kerron teille bodyruoasta. Kerron teille jännittävistä matkoistani äärirajoille, kuten ruokakauppaan, lähipubiin, vieraan paikkakunnan kuntosalille, kaverin kanssa kahville ja siitä ex tempore -ekskursiolle hylätyn armeijan varikkoalueella sijaitsevan tornirakennelman valloitukseen. Esimerkiksi.

Tykkään ruoasta. Tykkään järjestelmällisyydestä ja kurinalaisuudesta. En ole hyvä missään edellämainituista luonnostani; olen kaoottinen, en osaa juurikaan kokata ja minulla on auktoriteettiongelmia. Olen lähes täysin päihteetön: tupakoin, nykyisin enää pääasiassa sähkötupakkaa, ja haluan ennemmin tai myöhemmin eroon siitäkin. Tästäkin taistelusta varmasti lisää näiden tekstien lomassa.

Tykkään talvesta periaatteessa, mutta inhoan sitä kun on kylmä, koska pitää pukea. Tykkään kivoista vaatteista, mutta olisin itse mieluiten alasti kokoajan. Kotonani useimmiten olenkin, jos vieraiden läsnäolo ei edellytä jonkinlaista säädyllisyydentuntoa. Kesä on ihanin vuodenaika, kun voi hyvällä syyllä olla mahdollisimman vähissä vaatteissa ulkona. Lukiessani tätä alkaa jo valmiiksi hävettää, miten idioottimaiselta aikuisen miehen tuottama teksti voi kuulostaa, mutta kuten sanottu, #nofilter.

Treenaan kovaa. Tosi kovaa. Niin kovaa että välillä katson aamulla itseäni peilistä ja kysyn, onko kaikki tämän tuskan ja kivun arvoista. Useimmiten totean, että on, ja lohduttaudun sillä tiedolla, että olen varmastikin kuitenkin elossa koska sattuu, ja menen keittämään puuroa.

Toivottavasti onnistuin herättämään edes osittaisen mielenkiinnon, ja liityt seuraamaan määrätietoista raahustamistani kohti tavoitettani, tsemppaamaan (tai epätsemppaamaan), kommentoimaan tai ihan vaan stalkkaamaan. Jos voin jotenkin tällä motivoida sinua kohti henkilökohtaista tavoitettasi, niin hyvä, mutta muista, ettei tämä ole opetusmateriaalia. Tämä on yhden eksentrisen, tavoitteellisesti bodaavan ja jatkuvasti eteenpäin pyrkivän nuoren aikuisen elämää. #nofilter.

Keep in touch.
–T